Mistä kipu syntyy ja miten sitä voi hoitaa?

Oletko joskus miettinyt, miksi niska jumittaa tai selkä kipuilee, vaikka mitään selkeää vammaa ei ole? 

Kipu on yksi kehon elintärkeistä suojelumekanismeista. Koemme elämässämme monenlaista eri kipua, kuten pistävää, puuduttavaa, viiltävää tai vihlovaa. Kipua voi aiheutua erilaisista syistä, kuten palovammat, paleltumat, kolhut tai vaikkapa murtumat. Kipu suojaa meitä, sillä se ohjaa välttämään vaarallisia tapoja, liikkeitä ja tilanteita.

Jokainen meistä on kokenut ainakin lyhytaikaista kipua, mutta noin joka viides aikuinen elää kroonisen kivun kanssa, ja jopa joka seitsemäs kärsii kivuista päivittäin. Kipu on monesti todella kokonaisvaltaista, ja sillä voi olla vaikutusta esimerkiksi työelämään, sosiaalisiin suhteisiin, unen laatuun tai itsetuntoon. Yleisimmät kivut, joiden kanssa hierojan vastaanotolle saavutaan, ovat niska- ja selkäkivut.

Kansainvälinen kipuyhdistys kuvailee kipua seuraavalla tavalla: 

”Kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan, tai tällaista kokemusta muistuttava tuntemus.”

Miten kipu syntyy?

Kävelet talvella liukasta katua, kun jalkasi lipeää, ja kaadut selällesi maahan. Tällöin selän alueella sijaitsevat vapaat hermopäätteet aktivoituvat ja lähettävät sähköisen impulssin kohti selkäydintä. Sieltä hermot välittävät impulssin eteenpäin selkäytimen kautta aivoihin. Määränpäässä aivot käsittelevät saamansa impulssin ja muodostavat kivun selän alueelle.

Selkäytimen rooli kivun muodostumisessa ja hallinnassa on merkittävä. Kipuviesti kulkee aivoihin selkäytimen kautta, ja siinä on myös mahdollisuus pysäyttää kipuviestin matka, jolloin kipua ei pääse muodostumaan lainkaan. Kivun pysäyttämistä edesauttaa selkäytimen aktivaatio, joka voidaan saavuttaa esimerkiksi hieronnalla, osteopatialla, fysioterapialla tai akupunktiolla.

Manuaalisessa terapiassa hermostomme rentoutuu, ja sen seurauksena keho alkaa tuottaa mielihyvähormoneja, kuten dopamiinia ja endorfiinia. Nämä hormonit säätelevät kehon kipujärjestelmää selkäytimessä. Tämän seurauksena kipuviestien kulku aivoille vähentyy ja kehon kudokset rentoutuvat.

Onko kivulla aina oikea syy?

Kipu on aina todellista, riippumatta sen syntymekanismista. Mutta akuuttikin kipu voi muodostua ilman kudosvauriota. Otetaanpa esimerkki: Olet rakennustyömaalla ja astut naulaan, joka lävistää kengän varpaiden kohdalta. Tilanteen nähdessäsi alat panikoida, ja aivosi muodostavat kivun. Paikalle kutsutaan ambulanssi, ja ensihoidon irrottaessa kenkäsi huomataan, että naula onkin sopivasti tullut läpi varpaiden välistä. Minkäänlaista kudosvauriota ei siis ole syntynyt!

Miten kivun tunne tässä tapauksessa muodostuu? 

Kun näet naulan tulleen kengän läpi, aivot prosessoivat näköhavainnon ja muodostavat kivun suojareaktiona. Kipu muodostuu aivojen oletuksen mukaan: naula jalasta läpi = pakko sattua. Mukana tulevat paniikki ja stressi, jotka vain lisäävät kivun voimakkuutta. Selkäytimen lisäksi myös aivoilla on siis avainrooli kivun muodostumisessa.

Erilaisia kiputyyppejä

Mekaaninen kipu on yleensä pistemäisen tarkka. Tyypillistä on kivun tunne jossain tietyssä liikkeessä, kuten käden nostamisessa. Kiputila alkaa yleensä äkillisesti ja ei vaivaa öisin.

Iskeeminen kipu kuvaillaan yleensä väsyttäväksi, puuduttavaksi tai epämukavaksi oloksi. Syynä ovat yleensä pitkään jatkuvat staattiset asennot, kuten toimistotyö, jolloin lihaksiin ei pääse kulkeutumaan happea. 

Tulehduksellinen kipu on jomottavaa tai paikallista. Yökipu, lepokipu ja aamujäykkyys on yleistä. Esimerkki tulehduksellisesta kivusta on selkärankareuma.

Säteilykivun syntymekanismi on nykytieteelle edelleen osin mysteeri. Tämän hetken yksi yleisimmistä uskomuksista on, että kun painamme kipeästä kohdasta, alkaa aivoille tulla kipuviestejä liian paljon ja liian nopeasti. Tällöin kipu muodostuu väärään paikkaan. 

Säteilykipuun liittyvät myös ns. triggerpisteet, joita on tutkittu viime aikoina runsaasti. Tutkimusten mukaan mitään aitoja triggerpisteitä ei kuitenkaan ole olemassa, vaan ne ovat vain kipeitä kohtia kudoksissa, jotka säteilevät kipua muualle.

Miksi kipu kroonistuu? 

Jos kipu jatkuu pidemmän aikaa, sen syntymekanismi voi muuttua. Pitkittyneessä kiputilassa selkäytimeen saapuvat kipuviestit pääsevät kulkemaan aivoihin aiempaa helpommin. Kivunsäätelyjärjestelmä ikään kuin tottuu pitkään jatkuneeseen kipuviestien tulvaan, jolloin kiputilasta tulee normaalitila. 

Kroonisessa kivussa kivunsäätöjärjestelmä voi ylivirittyä, jolloin kipua syntyy liian herkästi. Kipua voivat ensinnäkin tuottaa sellaisetkin ärsykkeet, jotka eivät normaalisti tuota kipua, kuten kevyt kosketus tai kylmä viima. Toinen ylivirittyneisyyden muoto on laskenut kipukynnys, jossa esimerkiksi mustelmaa painaessa kipu voi olla kosketuksen voimaan verrattuna suhteettoman kovaa. 

On myös mahdollista, että aivot alkavat itse tuottaa kipusignaalia ja ylläpitävät kipua, vaikka aivoihin ei tule enää kipuviestiä oireilevalta alueelta. 

Yleinen harhaluulo on, että krooninen kipu tarkoittaa pysyvää kipua. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, vaan on tärkeä ymmärtää kroonisen tarkoittavan pitkittynyttä. Kivun kroonistuminen ei siis tarkoita, että kivun kanssa joutuisi elämään loppuelämänsä.

Pitkään kivusta kärsiessä moni saattaa pohtia, pitäisikö kipukohta käydä kuvaamassa. Monella meistä kuitenkin löytyy rakenteista jo luonnostaan kulumaa, ja kuvantaminen harvemmin tuo selvyyttä kipuun. 

Kroonisen kivun hoito

Nykylääketieteessä ihmistä katsotaan kokonaisuutena, ja tiedostetaan, että kipu ei johdu aina vain lihaksesta tai rakenteellisista ongelmista. Siihen vaikuttavat myös biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät, kuten stressi, uni ja elämäntilanne. Aiemmin kivun syytä etsittiin aina kehosta, ja kivulle pyrittiin määrittelemään yksi fyysinen syy.

Kroonista kipua hoidettaessa on varsin yleistä, ettei vaiva poistu parilla tai edes muutamalla käyntikerralla. Kroonisen kivun hoito on pitkä prosessi, jossa edistyminen ei ole suoraviivaista. On ihan normaalia, ettei hoidon jälkeen vointi aina mene parempaan suuntaan, vaan toipuminen muistuttaa aaltoliikettä. Siksi on tärkeää havainnoida ja verrata oloaan pidemmällä aikavälillä.

Miten kipua hoidetaan? 

Hierojana tapaan päivittäin ihmisiä, jotka kamppailevat kipujen kanssa. Tilanteet ovat aina yksilöllisiä, ja ensimmäisenä ryhdyn selvittämään, mikä on kivun syy. Joskus syy löytyy selkeästi lihaskireydestä, kuormituksesta tai yksittäisestä rasituksesta. Toisinaan taas kipu on monen tekijän summa, eikä sille ole yhtä yksiselitteistä syytä. Silloin pysähdymme yhdessä tarkastelemaan kokonaisuutta: arkea, palautumista, stressiä ja kehon viestejä. 

Uskon siihen, että kipu on aina todellista ja sitä kannattaa kuunnella, ei sivuuttaa. Hoidossa en keskity pelkästään siihen, missä kipu tuntuu, vaan siihen, miksi se on syntynyt ja mitä keho yrittää kertoa.

Jokainen hoitotilanne on rauhallinen hetki pysähtyä oman kehon äärelle. Tavoitteeni ei ole tarjota vain hetkellistä helpotusta, vaan haluan auttaa sinua ymmärtämään omaa kehoasi paremmin ja löytämään keinoja voida hyvin myös pidemmällä aikajänteellä.

Kivun hoitaminen kuuluu normaaliin hierontatapahtumaan, ja hoitoa voidaan toteuttaa erilaisin menetelmin, kuten, mobilisoinnit, pistemäiset painantatekniikat tai kevyemmät painantatekniikat. Hoidossa voidaan keskittyä myös liikelaajuuksien parantamiseen erilaisilla venyttävillä tekniikoilla.

Kivun hoitaminen ei ole voimalaji, vaan enemmänkin tekniikkalaji, eikä käsittely yleensä ole mitenkään erityisen kivulias kokemus. Hoidon tavoitteena on saada kipu lievittymään oireesta ja ongelmasta riippuen lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä.

Lihasjumikin voi olla kipua

Yleisin syy tulla hierontaan on lihasjumi, joka ei oikeasti ole mikään lääketieteellinen diagnoosi. Lihaksemme eivät oikeasti voi olla jumissa tai lukossa. Lihasjumi on enemmänkin pelkkä tunne, jonka me kaikki voimme määritellä haluamallamme tavalla. Taustalla voi olla useampia eri syitä. 

Niska-hartia jumituksen aiheuttaa useimmiten pidempiaikainen staattinen asento, kuten näyttöpäätetyö. Tämän myötä lihaksiin tulee hapenpuutetta, joka yleensä oireilee kireyden tunteena ja pakottavana tarpeena liikutella ja venyttää niskaa.

Treenin jälkeisen lihasjumituksen syy on monesti viivästynyt lihaskipu. Se johtuu yleensä uudenlaisesta ja kovasta kuormituksesta, johon keho ei ole tottunut. Ikään kuin kehosi haluaisi ilmoittaa sinulle, että olet tehnyt jotain niin raskasta, jollaiseen kehosi ei ole tottunut, ja sinun olisi syytä välttää tätä.

Selän akuutti kramppi (eli fasettilukko tai noidannuoli) iskee yllättäen ja yleisimmin alaselän alueelle. Yleensä krampin aiheuttaa kumartuminen, kun nostetaan jotain esinettä maasta. Jostain syystä keho ja hermosto eivät ole valmiina yksinkertaiseen liikkeeseen, ja laittavat selän ns. suojakramppiin. Taustalla on usein lisäksi stressiä tai muuten kuormittava tilanne elämässä. 

Selkäkrampin kanssa voi tulla vastaanotolle hierontaan tai osteopatiaan. Kovin voimakkaasta hieronnasta kramppi voi vain pahentua, joten otteet ovat kevyitä ja hermostoa rauhoittavia. Monesti hieroja haluaa haastatella sinua ja kysellä taustoistasi, jotta hän osaa hoitaa kokemaasi lihasjumitustasi oikein.

Hierontaan vai lääkäriin?

Jotkin kiputilat ovat sellaisia, että on parempi hakeutua lääkäriin ennen hierontaan tuloa. Esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat ainakin pään retkahdusvammat, akuutisti alkanut voimakas rintakipu, voimakkaat öiset päänsäryt, leuan lukkiutuminen auki tai kiinni sekä pidätysvaikeudet.

Kaikki SUHKin tekijät ovat terveydenhuollon ammattilaisia, ja he ohjaavat sinut eteenpäin kipujesi kanssa, jos siihen on tarvetta.

Jos kipu on jatkunut jo pidempään tai häiritsee arkea, ei kannata jäädä odottamaan, lähtisikö se pois itsestään. Vastaanotolla selvitetään tilanteesi ja valitaan sinulle sopiva hoito. Omaan työkalupakkiini kuuluu hieronnan lisäksi myös muun muassa akupunktio.

Älä jää kipujesi kanssa yksin!