Mikä on suorien vatsalihasten erkauma?

Suorien vatsalihasten erkauma voi syntyä kenelle tahansa, myös miehille. Suorien vatsalihasten erkauma eli diastasis rectus abdominis on keskivartalon tukea ja toiminnallisuutta heikentävä tila, jossa suorien vatsalihasten reunat erkaantuvat toisistaan kohti kylkiä ja niiden välissä sijaitseva jännesauma venyy. On tärkeää tunnistaa miten erkauma voi oireilla ja mitä eri vaihtoehtoja sen kuntouttamiseen on.

Valkoinen jännesauma eli Linea Alba on kollageenimaista sidekudosta. Linea Alban tehtävä on tukea vatsan seinämää, välittää voimia kehon oikean ja vasemman puolen välillä sekä säilyttää keskivartalon lihakset lähellä toisiaan. Tilanteita, joissa voimanvälitys ei toimi ja jännesauma upottaa toiminnallisten liikkeiden (kuten vatsalihasrutistus) aikana, kutsutaan suorien vatsalihasten erkaumaksi. Erkauma voi näyttäytyä myös jännesauman tai koko vatsan alueen pullistumisena ulospäin esimerkiksi vatsarutistuksessa tai ylävartalon taaksetaivutuksessa.

Erkauma syntyy, kun jännesauma venyttyy toistuvasti ja pitkäkestoisesti tai se ei saa riittävää kuormitusta pitkällä aikavälillä, jolloin se haurastuu ja ohenee. Erkauman syntyminen raskauden aikana on luonnollista,  jolloin suorat vatsalihakset vetäytyvät kohti kylkiä ja näiden välissä oleva jännesauma venyttyy tehden tilaa kasvavalle kohdulle. Useimmiten erkauma palautuu spontaanisti synnytyksen jälkeen muutaman ensimmäisen kuukauden aikana, mutta joissain tapauksissa se vaatii palautuakseen erityistä huomiota.

Lisäksi erkaumaa voi esiintyä myös muissa tilanteissa, kuten esimerkiksi kovaa treenaavilla henkilöillä, jolloin taustalla voi olla heikko tekniikka kovilla painoilla tehtävissä liikkeissä tai vatsarutistuksissa. Erkauman synnylle altistavat myös ylipaino, varsinkin keskivartalolihavuus, sekä löyhä kudostyyppi tai ikääntymisestä johtuva kudosten löystyminen. 

Erkaumaa on eriasteista – näin tilanne arvioidaan

Jännesauman leveys suorien vatsalihasten välissä on tyypillisesti noin pari senttiä, joskus enemmänkin. Suorien vatsalihasten reunat eivät siis kuulukaan olla täysin kiinni toisissaan, eikä se ole tilanne jota tulisi kuntoutuksessa tavoitella. Toiminnallisuuden kannalta oleellisempaa on toimiva voimanvälitys, jossa jännesauma ei upota liikkeen aikana. Jännesauman tulisi olla rakenteeltaan kimmoisa, jolloin se toimii osana keskivartalon voimansiirtoa. 

Erkauman tilannetta arvioitaessa onkin oleellista tutkia jännesauman käyttäytymistä levossa (lepojäntevyys) sekä liikkeen aikana eri alkuasennoissa. Tyypillisiä tutkimusmenetelmiä äitiysfysioterapiassa ovat muun muassa:

• Ylävartalon vastustettu kierto seisten
• Ylävartalon taaksetaivutus ja kierto seisten sekä istuen
• Ylävartalon nosto koukkuselinmakuulla (curl up – testi)
• Alaraajojen kautta tapahtuvat kuormitustestit selinmakuulla ja koukkuselinmakuulla

Mikäli jännesauman voimanvälitys on puutteellinen, jännesauma on hauras ja upottava, tulee äitiysfysioterapiassa ottaa huomioon muu kehon käyttö sekä ympäröivät kudokset. Varsinkin silloin, kun erkaumaa on paljon tai jännesaumaan on haastavaa löytää jäntevyyttä, aloitetaan harjoittelu ympäröivien kudosten kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yläselän lihasten aktivointia, lapatukea sekä lonkan riittävää ojennusta, jotta pakaralihakset saadaan mukaan liikkeeseen.

Miten huomioida erkauma liikunnassa?

Asiakkaan lähtötilanteen kannalta sopivan kuormittavia harjoitteita, joissa jännesauma jäntevöityy ja voimanvälitys toteutuu, etsitään äitiysfysioterapiakäynnillä testaamalla ja kokeilemalla. Oleellista on löytää sellaiset harjoitteet, joita asiakas osaa tehdä itsenäisesti kotona tai kuntosalilla. Etenemistä seurataan, ja kuormitusta tulee lisätä asteittain, jotta jännesauma vahvistuu. Liian kevyt ja yksipuolinen harjoittelu tai liiallinen arkisten tilanteiden (selinmakuulta ylösnousu) pitkäkestoinen välttäminen ei edistä jännesauman vahvistumista. 

Alkuvaiheessa hyviä alkuasentoja ovat tyypillisesti sellaiset asennot, joissa jännesaumaan ei kohdistu turhaa venytystä. Esimerkiksi konttausasentoa parempi vaihtoehto on usein kylkimakuu tai pystyasennossa tapahtuva harjoittelu. 

Liikunnan kannalta oleellista on ymmärtää, että erkauman ei tarvitse olla ”parantunut” ennen harjoittelun aloittamista. Äitiysfysioterapiassa tavoitteena onkin opettaa asiakas oivaltamaan, miten syvä keskivartalon tuki löytyy, millaiset liikkeet vahvistavat keskivartaloa ja mitä liikkeitä asiakkaan kannattaa vielä varioida omassa lajissaan ja miten. 

Jännesauman toimintaa ylläpitävää harjoittelua kannattaa jatkaa säännöllisesti raskauden aikana, jolloin myös lantion ja alaselän kivut tyypillisesti vähenevät tai pysyvät kokonaan poissa. Raskauden aikainen harjoittelu soveltuu samalla myös ensivaiheen harjoitteluksi synnytyksen jälkeen, samalla kun erkauman luonnolllista palautumista tapahtuu. Synnytyksen jälkeen ei siis ole olemassa ajanjaksoa jolloin ”ei kannata tehdä mitään”, vaan oikein tehtynä keskivartalon tukea ja kannatusta on turvallista lähteä hakemaan jo ensi viikkojen aikana.

Miten vatsalihasten erkauma oireilee?

Heikko vatsan puolen tuki voi aiheuttaa erityisesti alaselkäkipuja, sillä liikkeen aikana alaselän puoleisten lihasten jännittyneisyys kasvaa entisestään. Tällöin vatsaontelon paineen kasvaessa (esim. aivastus tai yskäisy) paine ohjautuu herkästi siihen suuntaan, jossa tukea on vähemmän, kuten vatsan ja virtsarakon suuntaan. Lopputuloksena voi olla virtsankarkailua. Paineen ohjautuessa toistuvasti yllä kuvatun kaltaisesti altistaa se virtsankarkailun lisäksi myös laskeumille. Mikäli voimakasta kuormitusta jatketaan pitkäkestoisesti ilman keskivartalon tukea, lopputuloksena voi olla myös napatyrä. 

Erilaisten kiputilojen tai keskivartalon ja lantionpohjan toimintahäiriöiden lisäksi erkauma aiheuttaa kosmeettisia muutoksia vatsan alueella. Osalle asiakkaista omaan kehonkuvaan liittyvät tunteet voivat haitata merkittävästi totuttuihin harrastuksiin osallistumista, pukeutumista tai sosiaalisia suhteita.

Erkauman kuntoutus vai leikkaus? 

Keskivartalon käyttöä tulisi harjoitella riippumatta erkauman suuruudesta. Joissakin tapauksissa jännesauma on päässyt venyttymään niin paljon, että se aiheuttaa asiakkaalle joko toiminnallista haastetta tai on ulkonäöltään merkitsevästi häiritsevä. Tällöin, harjoittelusta huolimatta, keskivartalo voi vaatia kuntoutuksen lisäksi leikkaushoitoa.

Haastavissa tilanteissa on syytä arvioida leikkauksen eli abdomioplastian tarve. Vaikka päädyttäisiin leikkaushoitoon, on fysioterapia suositeltavaa sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Asiakkaan kannalta paras tulos saavutetaan, jos leikkaava taho sekä fysioterapeutti kommunikoivat moniammatillisesti yhdessä asiakkaan kanssa. Mahdollinen napatyrä voidaan leikata abdomioplastian yhteydessä.

Julkisen puolen leikkauskriteerit vaihtelevat sairaanhoitopiireittäin, mutta tyypillisesti julkisella puolella leikataan suuret erkaumat. Yksityiselle puolelle jokainen voi hakeutua leikkausarvioon niin halutessaan.

Ennen leikkausta asiakas harjoittelee äitiysfysioterapeutin avulla keskivartalon oikeanlaista kuormitusta. Leikkauksen jälkeen fysioterapiasta on hyötyä leikkauksen jälkeisen turvotuksen sekä leikkausarven hoidossa. Arven paranemisen edetessä fysioterapian avulla voidaan varmistua siitä, että asiakas uskaltaa palata turvallisesti liikunnan pariin, eikä jää välttämään liikuntaa.