Tavallisen osteopaatin tavallinen työpäivä

Moni saattaa pohtia, mitä osteopatia oikeastaan on. Parhaiten se voisi aueta konkreettisten esimerkkien kautta. Teksti pohjautuu tositapahtumiin parinkymmenen vuoden ajalta, mutta potilaiden hoitokuvauksia on yhdistelty useasta eri tapauksesta, ja yksityiskohtia on muutettu asiakkaiden yksityisyyden suojaamiseksi. Jos tunnistat tekstistä itsesi, se on sattumaa, ja kertoo siitä, että yllä kuvatut vaivat ja tilanteet ovat hyvin yleisiä. 

Ajelen kohti Leppävaaraa, kuten olen tehnyt hyvin monena arkiaamuna viimeisen 15 vuoden aikana. Olen mukavuudenhaluinen (ja laiska, myönnetään) keski-ikäinen perheenisä, ja nautin auton ratissa omasta ajasta kuunnellen Radio SuomiPopin Aamulypsyä. Kyseinen aamushow on kulkenut mukanani yrittäjän uralla jo lähes 20 vuoden ajan, ja näiden vuosien aikana olen altistanut monet asiakkaani Jaajon ja Annin jutuille. Kerran eräs vakioasiakkaani lähetti minulle tekstiviestin Aamulypsyn jälkeen: ”Ei kai sulla ollut tänä aamuna radio päällä? Oli taas niin räävitöntä juttua, että huh huh!”. No olihan se. 

Omassa vastaanottotyössäni tykkään siitä, että asiakkaita on monenlaisia. Osteopaattina otan vastaan lapsia, nuoria, arjen pyörteiden syövereissä hortoilevia keski-ikäisiä toimistotyöläisiä sekä eläkeläisiä. Aivan pieniä lapsia tai vauvoja en hoida, vaikka moni osteopaatti näin tekeekin. Monimuotoisuus asiakaskunnassa tuo omaan työhön mielekkyyttä, ja pitää ammatillisen mielen virkeänä.

Jokainen tapaus ja tarina on omanlaisensa. On yhtä lailla mahtavaa kuunnella huippu-urheilijan uran jälkeisiä opinto- tai työurasuunnitelmia tai virkeän eläkeläisrouvan muisteloita olympiakesältä 1952. Tarinat luovat vuorovaikutusta ja syvyyttä kohtaamiseen.

Vaikka yrityksemme nimi on Suomen Urheiluhierontakeskus, niin todellisuudessa meillä käy aivan tavallisia ihmisiä, ei pelkkiä urheilijoita. Osa liikkuu terveyttään edistäen, osa tavoitteellisemmin ja itseään piiskaten. Joukkoon mahtuu myös meitä rentoja hedonisteja, jotka etenevät vähän rauhallisemmalla rytmillä. Silmäillessäni varauslistaa ja tulevaa työpäivää huomaan tuttuja nimiä, mutta myös uusia tuttavuuksia.

Vaikka kilometrejä onkin jo alla, nostaa uusi nimi varauslistalla aina tietyllä tavalla virittyneisyyttä: Mitä seuraava tunti hoitohuoneessa tuo tullessaan, ja pystynkö vastaamaan asiakkaan odotuksiin? Kokemus on tuonut kykyä navigoida haastavissakin tilanteissa, ja sitä on oppinut nauttimaan uuden äärellä, kun edessä on tyhjä paperi, jolle kuvaa ryhdytään luonnostelemaan.

Kuntoutus nopeuttaa paluuta urheilun pariin

Päivän ensimmäisenä asiakkaana kohtaan nuoren jalkapalloilijan, jonka nilkka oli pyörähtänyt harjoituksissa ilman kontaktia toisen pelaajan kanssa. Seuran fysiikkavalmentaja oli tilanteen jälkeen antanut ensiavun mallikkaasti. Monesti nilkan inversiovammat eivät ole vakavia, mutta tiettyjä asioita on silti syytä poissulkea, kuten pohje- tai sääriluun murtuma, ns. syndesmoosin vammat tai viidennen jalkapöydänluun vammat.

Lisäksi tärkeänä asiana, niin kuin urheilijoiden kanssa aina, on ohjeistus lähipäivien toimintaan kohti turvallista paluuta lajin pariin. Nopeasti vamman jälkeen aloitettu aktiivinen ja nousujohteisesti etenevä kuntoutus nopeuttaa paranemisprosessia huomattavasti.  

Kontrollikäynti vahvistaa diagnoosin ja hoitosuunnitelman 

Seuraavana asiakkaana listalla on virkeä eläkeläisherra, jonka aktiivista arkea hankaloitti pakaran ja lantionalueen oireilu, joka oli pahimmillaan häirinnyt myös yöunia. Asiakas oli itse jo tarttunut toimeen, ja aloittanut tutuilla liikkeillä kuntoutuksen hyvällä menestyksellä. Oire oli selvästi helpottanut, mutta se häiritsi edelleen, myös yöaikaan. Haastattelun ja tutkimisen jälkeen totesimme yhdessä tuumin, että huolestuttavia piirteitä oireilussa ei tule esiin, ja aktiivinen ote on syytä säilyttää.

Kävimme yhdessä läpi harjoitteet pakaran vahvistamiseen ja hermokudoksen mobilisoimiseen. Näiden lisäksi tein kevyen mobilisoivan käsittelyn alaselän ja lantion alueelle. Seuraavat treffit sovimme kahden viikon päähän, jolloin näemme, onko harjoitteiden tehostaminen vahvistanut jo alkanutta hyvää suuntaa. Kontrollikäynti on usein tarpeen, jotta voimme vahvistaa ajatukset oireiden syystä. Analyysit ja diagnoosit ovat kuitenkin vain valistuneita arvauksia, jotka kokeilu ja aika vahvistavat. Ala pitää nöyränä ja leuan rinnassa.

Yllättävä uutinen muutti hoitoa

Seuraava asiakas saapui ensimmäiselle hoitokäynnille kollegani suosituksella. Tulosyynä oli kuntosaliharjoitteluun liittyvä alaselän ja lantion alueen oireilu, joka oli jatkunut jo pidempään ja oli viime aikoina pahentunut. Haastattelun ja liiketestien perusteella löysimme kuormituksessa toiminnallisia asioita, jotka myös kuvasin videolle ja näytin asiakkaalle. Olimme samaa mieltä, että löydökset lantion ja lonkan toiminnassa voisivat olla hyvinkin oireilun taustalla. 

Keskustellessamme lisää asiakas kertoi myös olevansa alkuvaiheessa raskaana. Hän ei ollut pitänyt tätä hoidollisesti merkittävänä asiana. Osteopaattina minun on kuitenkin hyvä ottaa asia huomioon paitsi hoidollisissa valinnoissa, myös diagnostisessa mielessä huomioiden mm. raskauden hormonaalisen vaikutuksen lantioon ja nivelsiteisiin. Niinpä jätin raskauden alkuvaiheen vuoksi joitain hoitotekniikoita pois, mutta muuten emme muuttaneet hoitosuunnitelmassa mitään.

Antamieni harjoitteiden tarkoitus oli edelleen parantaa voimaharjoitteiden suoritustekniikkaa ja lantion toimintaa muun muassa takakyykyssä, mutta myös valmistaa lantion- ja alaselän alueita etenevän raskauden aiheuttamiin muutoksiin. Nämä ovat niitä pieniä kierrepalloja, joita kohtaamme vastaanotolla päivittäin. Tämähän oli tietenkin varsin mukava ja positiivinen yllätys!

Kullanarvoinen vinkki työuraa aloittaville

Lounastauolla oli tänään vuorossa klassikko eli maksalaatikko. Se jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta meillä SUHK Leppävaarassa vannoutuneita (tai joidenkin mielestä vinoutuneita) maksalaatikon rakastajia taitaa löytyä keskimääräistä enemmän. Muistamme myös syksyisin arvostaa tätä herkkua kokoontumalla yhteiseen lounaspöytään Kansainvälisenä Maksalaatikkopäivänä 10.10.

Taukohuone on ammatillisen keskustelun tukikohta, jossa kuin huomaamatta tulee konsultoitua kollegoita lounaan ja kahvin äärellä. Tässäpä siis vinkki kaikille nuorille, työelämässä ensiaskeleita ottaville: Menkää juomaan ne Nocconne ja protskupirtelönne työpaikan taukohuoneeseen, vaikka maksalaatikko vähän tuoksahtaisi! Siellä on tietoa tarjolla.

Diagnostiikka vaatii vahvaa anatomian osaamista

Taas hihnalle. Seuraavana vuorossa on nuori urheilija, jonka harrastusrepertuaarista löytyy muutamaakin eri lajia. Tulosyynä noin kuukauden jatkunut päkiäalueen kipuilu, joka nykyisellään haittaa niitä lajeja, joissa kuormitus selkeästi ärsyttää oireilevaa aluetta. Haastattelun ja tutkimuksen perusteella nousee muutama ajatus mieleen, ja asiakkaalle tuttu oire saadaan esiin parinkin eri testin avulla.

Tutkimisessa ja diagnoosin rakentamisessa yksi tärkeä etappi on saada tuotettua asiakasta vaivaava oire uudelleen joko liikkeen tai esimerkiksi hermokudoksen testien kautta. Tällöin jatko helpottuu huomattavasti, ja todennäköisyys hyvään lopputulokseen paranee. Diagnostisessa prosessissa korostuu vahva anatomian tuntemus: Jos et tunne anatomiaa ja kehon toimintaa normaalitilanteessa, niin miten ihmeessä voit lähteä ratkaisemaan vyyhtiä, kun toimintaan tulee ongelmia? 

Mutta palataanpa takaisin tapaukseen. Asiakkaan sisempi ns. sesamluu oli selkeästi kosketusarka, ja oire päkiän alueella saatiin tuotettua myös hermokudoksen testien kautta. Hoidollisesti lähestyimme tilannetta pohjalliseen tehtävällä sesamluiden kevennyksellä ja nilkan toimintaa parantavalla harjoitteella, jossa tarkoituksena oli vahvistaa testatessa löydettyä heikkoutta jalkapohjasta pohkeeseen yltävässä lihaksessa (tibialis posterior).

Lisäksi opetin vastaanotolla mukana olleelle vanhemmalle teippauksen tekemisen. Ohjeeksi tuli paljain jaloin tehtävän liikunnan välttäminen esimerkiksi koululiikunnassa sekä iskuttavan kuormituksen keventäminen. 

Seuraavalla tapaamisella kontrolloimme tilanteen, ja mikäli edistymistä näillä keinoilla ei saavuteta, on syytä harkita lääkärin konsultaatiota sesamluiden tilanteen selvittämiseksi mahdollisesti kuvantamisen keinoin. Työssämme on todella tärkeää löytää hyviä lääkärikontakteja, joiden osaamisen ja toimintatavat tunnemme.

Itse suosin erityisesti nuorten urheilijoiden kohdalla tiettyjä lääkäreitä, joiden kanssa asia etenee varmasti oikeaan suuntaan, ja nuoren urheilijan kohtaaminen onnistuu miellyttävällä tavalla.  

Luota vaistoosi ja huomioi kaikki taustatekijät

Seuraavaksi hoitohuoneeseen saapui keski-ikäinen toimistotyöntekijä, jolla oli ollut olkapäässä oireita vaihtelevasti jo noin vuoden ajan. Herra yhdisti oireiden alkamisen vuosi sitten tapahtuneeseen kaatumiseen, jossa olkapäähän oli kohdistunut jonkinlainen vääntö. Tapahtuman jälkeen asiakas oli käynyt työterveyden kautta lääkärissä, josta hänet ohjattiin ilman kuvantamista fysioterapiaan.

Fysioterapeutin vastaanotolla olkapään tilannetta lähestyttiin aktiivisesti harjoitteiden kautta. Harjoitteet kuitenkin syystä tai toisesta provosoivat oireita, ja tämän vuoksi motivaatio harjoitusohjelmaan lopahti. Tilanne jäi niin sanotusti kellumaan, ja olkapäässä tapahtui myös ajan myötä oireiden spontaania lievittymistä ainakin sillä tasolla, että asiaa ei enää aktiivisesti edistetty. Useamman kuukauden päästä tästä oireet kuitenkin nostivat taas päätänsä, ja asiakas päätyi tuttavan suosituksesta vastaanotolleni. 

Haastattelinkin asiakasta vielä lisää. Pikkuhiljaa asiakas alkoi avautua, ja selvisi, että samaan aikaan oireilun kanssa asiakas oli käynyt myös toista taistoa, avioeroprosessia. Useamman vuosikymmenen liitto oli päättymässä ja asiaan liittyi selvästi paljon tukahdutettua häpeää ja pelkoa. Osteopaattina minulla ei ole keinoja todistaa tämän asian yhteyttä koettuun olkapääongelmaan, mutta päädyin hoidollisesti sympaattista hermostoa rauhoittavaan lähestymiseen mm. hengitysharjoitusten ja kevyiden mobilisoivien hoitotekniikoiden kautta.

En varsinaisesti kohdistanut hoitotekniikoita kipeään olkapäähän, vaan tavoitteeksi asetin paranemisen mahdollisuuden edistämisen rauhoittamalla hermostoa ja lisäämällä rintakehän liikkuvuutta. Näissä tilanteissa uhkan luominen hermostolle ei välttämättä vie meitä eteenpäin, vaan less is more. 

En tätä kirjoittaessani tarkoita sitä, että meidän pitäisi ylenkatsoa biomekaniikkaa tai kudosvaurioita, tai olisi jotenkin mahtavaa etsiä jotain mystisiä syitä oireiden taustalla, vaan sitä, että ihminen on kokonaisuus, joka kokee ja tuntee. Joskus taustalta löytyy altistavia tai ylläpitäviä tekijöitä, joilla on jokin rooli oireiden jatkumiseen. Ihan varmasti tarvitsemme tämänkin asiakkaan kuntoutumiseen harjoitteita, mutta taustatekijöistä taisi löytyä syy sille, miksi harjoitteet provosoivat oireita ja motivaatiokaan ei ollut huipussaan. 

Mieleen tuli muisto opiskeluajoilta yli 20 vuotta sitten radiologian kurssilta. Opettajana toimi talon ulkopuolinen radiologi, joka oli tuonut mukanaan vinon pinon röntgen- ja magneettikuvia, joita me opiskelijat sitten pääsimme tulkitsemaan. No mehän tulkitsimme ja tietenkin löysimme innoissamme sitä sun tätä. Noin kymmenennettä kertaa saapuessaan vahvistamaan löytämäämme harvinaislaatuista syöpäkasvainta kuvista, ja todettuaan sen jälkeen kerran tavalliseksi rasvakudokseksi, opettaja oli jo hieman kyllästyneen oloinen ja tokaisi:

”Pojat, jos kuulette Mannerheimintiellä kavioiden kopsetta, kyseessä ei todennäköisesti ole seepra.”

Eli tahtoo sanoa sitä, että yleiset ongelmat ovat yleisiä, ja monesti vastaus on se ilmiselvin. Tämä on erittäin hyvä ohjenuora, mutta poikkeus vahvistaa säännön, ja joskus vain täytyy kaivaa syvemmälle.

Liiallinen kuormitus näkyy kehossa erilaisina oireina

Päivä alkaa olla loppupuolellaan, listalla on enää yksi asiakas. Kyseessä on tuttu asiakas, ja paneudun ensin edellisen hoitokäynnin kirjauksiin. Laadukas hoitokäynnin kirjaaminen auttaa meitä ammattilaisia suunnittelemaan ja seuraamaan hoitoprosessia, mutta itselleni se on myös osa diagnostista prosessia.

Olen oppinut itsestäni vuosien varrella sen, että ensimmäisen hoitokäynnin jälkeen en vielä täysin muista asiakastapausta, kasvoja ja yksityiskohtia. Mutta toisen hoitokäynnin jälkeen pystyn usein kaivamaan muistini sopukoista pienet nyanssit, asiakkaan kissan nimen ja edellisen kesän lomamatkat. 

Tämän asiakkaan muistan olevan ns. ”uraohjus”, eli ahkera, tavoitteellinen ja jatkuvasti eteenpäin pyrkivä ihminen. Tavoitteellisuus ei rajoittunut työelämään, vaan heijasteli kaikille elämän osa-alueille. Törmään usein hoitohuoneessa ihmisiin, joiden arki käy todella kovilla kierroksilla. On vastuullinen pesti keskisuuren yrityksen talousjohtajana, avioliitto kaikkine sävyineen, 2,7 lasta, jotka kaikki harrastavat jääurheilun lisäksi myös rennompaa kakkoslajia, koti- ja kouluyhdistyksen hallituksen jäsenyyttä, kultainennoutaja ja viimeisen päälle mahtavaa menoa hehkuva sosiaalisen median tili. Arjen pyörteet ja paineet imaisevat syövereihinsä, ja sille kaikelle on lähdetty hakemaan rentouttavaa vastapainoa erittäin tavoitteellisesta urheilusta. 

Siinä sitten mietin katsoessani tärisevää ja ylikierroksilla käyvää ihmistä hoitohuoneen nurkassa, että miten tämän nyt kommunikoisin, kun asiakas toivoo kuntouttavaa harjoitusohjelmaa johonkin kolottavaan kohtaan?  Usein sanonkin, että ”rauhoitu hyvä ihminen, en tule antamaan elämääsi yhtään enempää kuormaa”. Kohtaan kummastelevia katseita aina silloin tällöin, kun en näissä tilanteissa suostu antamaan kuntouttavia harjoitteita, ennen kuin olemme käyneet läpi asiakkaan arkea kaikessa kuormittavuudessaan. 

Älä lukijana ota tätä väärin – kunnioitan ihmistä, joka asettaa tavoitteita ja elää niiden mukaan. Mutta siinä vaiheessa, kun ei enää tunnisteta oman arjen kuormitusta ja herätään aikataulupaineissa klo 4.30 lenkille, poltetaan usein kynttilää molemmista päistä, ja hyvää tarkoittavalla tekemisellä ei saada mitään kehittävää aikaiseksi. Kaikki nämä asiat ovat kuormitusta, ja ihminen ei pysty kestämään sitä määräänsä enempää. Kuppi tulvii yli, jos jotain ei oteta pois tai vähennetä. 

Vastaavaa keskustelua käymme myös tämän tutun asiakkaan kanssa hyvässä hengessä. Hän on edellisestä seinään törmäämisestä ottanut hienoja oppeja mukaansa, hakenut apua psykologin vastaanotolta ja selkeästi oppinut tunnistamaan oman elämänsä vaaranpaikat. Hienoa kuulla, että hän on päässyt asian kanssa kuskin paikalle!

Hoidollisesti keskitymme tällä hoitokäynnillä mm. leukanivelien- ja puremalihasten käsittelyyn ja rintakehän liikkuvuuden ja toiminnan parantamiseen, jotka auttavat asiakkaan hienosti alkanutta matkaa omassa elämän- ja stressinhallinnassaan. Sovimme jatkavamme hoitokäyntejä säännöllisesti 1–2 kuukauden välein tukemaan kokonaisuutta ja alkanutta hyvää matkaa.

Tällainen oli tavallisen osteopaatin tavallinen työpäivä. Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti. Toivottavasti maistui! Jos kiinnostuit tai teksti herätti kysymyksiä, niin laita sähköpostia tai tule vastaanotolleni SUHK Leppävaaraan.