Potilaiden hoitokuvauksia on yhdistelty useasta eri tapauksesta, ja yksityiskohtia on muutettu asiakkaiden yksityisyyden suojaamiseksi. Jos tunnistat tekstistä itsesi, se on sattumaa, ja kertoo siitä, että yllä kuvatut vaivat ja tilanteet ovat hyvin yleisiä.

Mitä on osteopatia?

Osteopatia on laillistettujen terveydenhuollon ammattilaisten (Lupa- ja valvontavirasto, ent. Valvira) suorittamaa manuaalista terapiaa, joka tutkii ja hoitaa tuki- ja liikuntaelimistön toiminnallisia häiriö- ja kiputiloja kokonaisvaltaisesti.

Ajelen kohti Leppävaaraa, kuten olen tehnyt hyvin monena arkiaamuna viimeisen 15 vuoden aikana. Olen mukavuudenhaluinen (ja laiska, myönnetään) keski-ikäinen perheenisä, ja nautin auton ratissa omasta ajasta kuunnellen Radio SuomiPopin Aamulypsyä. Kyseinen aamushow on kulkenut mukanani yrittäjän uralla jo lähes 20 vuoden ajan, ja näiden vuosien aikana olen altistanut monet asiakkaani Jaajon ja Annin jutuille. Kerran eräs vakioasiakkaani lähetti minulle tekstiviestin Aamulypsyn jälkeen: ”Ei kai sulla ollut tänä aamuna radio päällä? Oli taas niin räävitöntä juttua, että huh huh!”. No olihan se.

Omassa vastaanottotyössäni tykkään siitä, että asiakkaita on monenlaisia. Osteopaattina otan vastaan lapsia, nuoria, arjen pyörteiden syövereissä hortoilevia keski-ikäisiä toimistotyöläisiä sekä eläkeläisiä. Aivan pieniä lapsia tai vauvoja en hoida, vaikka moni osteopaatti näin tekeekin. Monimuotoisuus asiakaskunnassa tuo omaan työhön mielekkyyttä, ja pitää ammatillisen mielen virkeänä.

Jokainen tapaus ja tarina on omanlaisensa. On yhtä lailla mahtavaa kuunnella huippu-urheilijan uran jälkeisiä opinto- tai työurasuunnitelmia tai virkeän eläkeläisrouvan muisteloita olympiakesältä 1952. Tarinat luovat vuorovaikutusta ja syvyyttä kohtaamiseen.

Vaikka yrityksemme nimi on Suomen Urheiluhierontakeskus, niin todellisuudessa meillä käy aivan tavallisia ihmisiä, ei pelkkiä urheilijoita. Osa liikkuu terveyttään edistäen, osa tavoitteellisemmin ja itseään piiskaten. Joukkoon mahtuu myös meitä rentoja hedonisteja, jotka etenevät vähän rauhallisemmalla rytmillä. Silmäillessäni varauslistaa ja tulevaa työpäivää huomaan tuttuja nimiä, mutta myös uusia tuttavuuksia.

Vaikka kilometrejä onkin jo alla, nostaa uusi nimi varauslistalla aina tietyllä tavalla virittyneisyyttä: Mitä seuraava tunti hoitohuoneessa tuo tullessaan, ja pystynkö vastaamaan asiakkaan odotuksiin? Kokemus on tuonut kykyä navigoida haastavissakin tilanteissa, ja sitä on oppinut nauttimaan uuden äärellä, kun edessä on tyhjä paperi, jolle kuvaa ryhdytään luonnostelemaan.

Kuntoutus nopeuttaa paluuta urheilun pariin

Päivän ensimmäisenä asiakkaana kohtaan nuoren jalkapalloilijan, jonka nilkka oli pyörähtänyt harjoituksissa ilman kontaktia toisen pelaajan kanssa. Seuran fysiikkavalmentaja oli tilanteen jälkeen antanut ensiavun mallikkaasti. Monesti nilkan inversiovammat eivät ole vakavia, mutta tiettyjä asioita on silti syytä poissulkea, kuten pohje- tai sääriluun murtuma, ns. syndesmoosin vammat tai viidennen jalkapöydänluun vammat.

Tässä tapauksessa edellä mainituista ei ollut viitteitä ja totesimme nilkan stabiiliksi. Löydöksenä oli nilkan ulkosyrjän etummaisen nivelsiteen revähtymä, josta kertoi mm. alueen lievä oireilu ja mustelma.

Yleisenä reaktiona vastaavissa tilanteissa on kaivaa kepit esiin ja laittaa nilkkaan tuki. Tällainen reaktio on ymmärrettävä, mutta liioiteltu, etenkin jos edellä mainitut murtumat on suljettu pois. Nilkkatuki tai astumisen keventäminen kepeillä ei jouduta paranemisprosessia – päinvastoin. Tässä tapauksessa hoitona oli nilkan liikkuvuuden normalisointi manuaalisesti, ensivaiheen harjoitteiden läpikäynti sekä teippaus estämään vamman uusiutumista.

Lisäksi tärkeänä asiana, niin kuin urheilijoiden kanssa aina, on ohjeistus lähipäivien toimintaan kohti turvallista paluuta lajin pariin. Nopeasti vamman jälkeen aloitettu aktiivinen ja nousujohteisesti etenevä kuntoutus nopeuttaa paranemisprosessia huomattavasti.

Kontrollikäynti vahvistaa diagnoosin ja hoitosuunnitelman

Seuraavana asiakkaana listalla on virkeä eläkeläisherra, jonka aktiivista arkea hankaloitti pakaran ja lantionalueen oireilu, joka oli pahimmillaan häirinnyt myös yöunia. Asiakas oli itse jo tarttunut toimeen, ja aloittanut tutuilla liikkeillä kuntoutuksen hyvällä menestyksellä. Oire oli selvästi helpottanut, mutta se häiritsi edelleen, myös yöaikaan. Haastattelun ja tutkimisen jälkeen totesimme yhdessä tuumin, että huolestuttavia piirteitä oireilussa ei tule esiin, ja aktiivinen ote on syytä säilyttää.

Kävimme yhdessä läpi harjoitteet pakaran vahvistamiseen ja hermokudoksen mobilisoimiseen. Näiden lisäksi tein kevyen mobilisoivan käsittelyn alaselän ja lantion alueelle. Seuraavat treffit sovimme kahden viikon päähän, jolloin näemme, onko harjoitteiden tehostaminen vahvistanut jo alkanutta hyvää suuntaa. Kontrollikäynti on usein tarpeen, jotta voimme vahvistaa ajatukset oireiden syystä. Analyysit ja diagnoosit ovat kuitenkin vain valistuneita arvauksia, jotka kokeilu ja aika vahvistavat. Ala pitää nöyränä ja leuan rinnassa.

Yllättävä uutinen muutti hoitoa

Seuraava asiakas saapui ensimmäiselle hoitokäynnille kollegani suosituksella. Tulosyynä oli kuntosaliharjoitteluun liittyvä alaselän ja lantion alueen oireilu, joka oli jatkunut jo pidempään ja oli viime aikoina pahentunut. Haastattelun ja liiketestien perusteella löysimme kuormituksessa toiminnallisia asioita, jotka myös kuvasin videolle ja näytin asiakkaalle. Olimme samaa mieltä, että löydökset lantion ja lonkan toiminnassa voisivat olla hyvinkin oireilun taustalla.

Keskustellessamme lisää asiakas kertoi myös olevansa alkuvaiheessa raskaana. Hän ei ollut pitänyt tätä hoidollisesti merkittävänä asiana. Osteopaattina minun on kuitenkin hyvä ottaa asia huomioon paitsi hoidollisissa valinnoissa, myös diagnostisessa mielessä huomioiden mm. raskauden hormonaalisen vaikutuksen lantioon ja nivelsiteisiin. Niinpä jätin raskauden alkuvaiheen vuoksi joitain hoitotekniikoita pois, mutta muuten emme muuttaneet hoitosuunnitelmassa mitään.

Antamieni harjoitteiden tarkoitus oli edelleen parantaa voimaharjoitteiden suoritustekniikkaa ja lantion toimintaa muun muassa takakyykyssä, mutta myös valmistaa lantion- ja alaselän alueita etenevän raskauden aiheuttamiin muutoksiin. Nämä ovat niitä pieniä kierrepalloja, joita kohtaamme vastaanotolla päivittäin. Tämähän oli tietenkin varsin mukava ja positiivinen yllätys!

Kullanarvoinen vinkki työuraa aloittaville

Lounastauolla oli tänään vuorossa klassikko eli maksalaatikko. Se jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta meillä SUHK Leppävaarassa vannoutuneita (tai joidenkin mielestä vinoutuneita) maksalaatikon rakastajia taitaa löytyä keskimääräistä enemmän. Muistamme myös syksyisin arvostaa tätä herkkua kokoontumalla yhteiseen lounaspöytään Kansainvälisenä Maksalaatikkopäivänä 10.10.

Taukohuone on ammatillisen keskustelun tukikohta, jossa kuin huomaamatta tulee konsultoitua kollegoita lounaan ja kahvin äärellä. Tässäpä siis vinkki kaikille nuorille, työelämässä ensiaskeleita ottaville: Menkää juomaan ne Nocconne ja protskupirtelönne työpaikan taukohuoneeseen, vaikka maksalaatikko vähän tuoksahtaisi! Siellä on tietoa tarjolla.

Diagnostiikka vaatii vahvaa anatomian osaamista

Taas hihnalle. Seuraavana vuorossa on nuori urheilija, jonka harrastusrepertuaarista löytyy muutamaakin eri lajia. Tulosyynä noin kuukauden jatkunut päkiäalueen kipuilu, joka nykyisellään haittaa niitä lajeja, joissa kuormitus selkeästi ärsyttää oireilevaa aluetta. Haastattelun ja tutkimuksen perusteella nousee muutama ajatus mieleen, ja asiakkaalle tuttu oire saadaan esiin parinkin eri testin avulla.

Tutkimisessa ja diagnoosin rakentamisessa yksi tärkeä etappi on saada tuotettua asiakasta vaivaava oire uudelleen joko liikkeen tai esimerkiksi hermokudoksen testien kautta. Tällöin jatko helpottuu huomattavasti, ja todennäköisyys hyvään lopputulokseen paranee. Diagnostisessa prosessissa korostuu vahva anatomian tuntemus: Jos et tunne anatomiaa ja kehon toimintaa normaalitilanteessa, niin miten ihmeessä voit lähteä ratkaisemaan vyyhtiä, kun toimintaan tulee ongelmia?

Mutta palataanpa takaisin tapaukseen. Asiakkaan sisempi ns. sesamluu oli selkeästi kosketusarka, ja oire päkiän alueella saatiin tuotettua myös hermokudoksen testien kautta. Hoidollisesti lähestyimme tilannetta pohjalliseen tehtävällä sesamluiden kevennyksellä ja nilkan toimintaa parantavalla harjoitteella, jossa tarkoituksena oli vahvistaa testatessa löydettyä heikkoutta jalkapohjasta pohkeeseen yltävässä lihaksessa (tibialis posterior).

Lisäksi opetin vastaanotolla mukana olleelle vanhemmalle teippauksen tekemisen. Ohjeeksi tuli paljain jaloin tehtävän liikunnan välttäminen esimerkiksi koululiikunnassa sekä iskuttavan kuormituksen keventäminen.

Seuraavalla tapaamisella kontrolloimme tilanteen, ja mikäli edistymistä näillä keinoilla ei saavuteta, on syytä harkita lääkärin konsultaatiota sesamluiden tilanteen selvittämiseksi mahdollisesti kuvantamisen keinoin. Työssämme on todella tärkeää löytää hyviä lääkärikontakteja, joiden osaamisen ja toimintatavat tunnemme.

Itse suosin erityisesti nuorten urheilijoiden kohdalla tiettyjä lääkäreitä, joiden kanssa asia etenee varmasti oikeaan suuntaan, ja nuoren urheilijan kohtaaminen onnistuu miellyttävällä tavalla.

Luota vaistoosi ja huomioi kaikki taustatekijät

Seuraavaksi hoitohuoneeseen saapui keski-ikäinen toimistotyöntekijä, jolla oli ollut olkapäässä oireita vaihtelevasti jo noin vuoden ajan. Herra yhdisti oireiden alkamisen vuosi sitten tapahtuneeseen kaatumiseen, jossa olkapäähän oli kohdistunut jonkinlainen vääntö. Tapahtuman jälkeen asiakas oli käynyt työterveyden kautta lääkärissä, josta hänet ohjattiin ilman kuvantamista fysioterapiaan.

Fysioterapeutin vastaanotolla olkapään tilannetta lähestyttiin aktiivisesti harjoitteiden kautta. Harjoitteet kuitenkin syystä tai toisesta provosoivat oireita, ja tämän vuoksi motivaatio harjoitusohjelmaan lopahti. Tilanne jäi niin sanotusti kellumaan, ja olkapäässä tapahtui myös ajan myötä oireiden spontaania lievittymistä ainakin sillä tasolla, että asiaa ei enää aktiivisesti edistetty. Useamman kuukauden päästä tästä oireet kuitenkin nostivat taas päätänsä, ja asiakas päätyi tuttavan suosituksesta vastaanotolleni.

Aika klassinen tarina, jollaisia kuulemme vastaanotolla lähes päivittäin: Tilanne ja oire rauhoittuvat, mutta toiminta on edelleen muuttunutta tai vajavaista. Ensivaiheessa kaikki oli mielestäni hoidettu oikein: turhaa kuvantamista on syytä välttää, koska monesti esimerkiksi magneettitutkimus tarjoaa meille liikaakin informaatiota.

Myös fysioterapeutin aktiivinen ote oli perusteltua, mutta monesti harjoitteiden valinta kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen esimerkiksi kudosten paranemisprosessin eri vaiheissa voi olla yllättävänkin hankalaa. Toki tässä tilanteessa asiakkaan oma motivaatio oli myös hieman hukassa heikosti sanoitetun kuntoutussuunnitelman vuoksi.

Tutkiessani olkapään toimintaa itseäni ihmetytti sen kovinkin rajoittunut liikkuvuus. Joskus meille ammattilaisille tulee tunne, että taustalla saattaa olla jotain mistä emme tiedä. Tähän fiilikseen kannattaa reagoida, ja kaivaa vielä syvemmälle. Oli todennäköistä, että vammautuneen olkapään kiertäjäkalvosimen lihaksistossa saattoi olla jännevammaa, mutta rintakehän liikkuvuus oli todella rajoittunutta, hengitys pinnallista, olkapään liikkuvuus lähes tasoa ”jäätynyt olkapää”.

Haastattelinkin asiakasta vielä lisää. Pikkuhiljaa asiakas alkoi avautua, ja selvisi, että samaan aikaan oireilun kanssa asiakas oli käynyt myös toista taistoa, avioeroprosessia. Useamman vuosikymmenen liitto oli päättymässä ja asiaan liittyi selvästi paljon tukahdutettua häpeää ja pelkoa. Osteopaattina minulla ei ole keinoja todistaa tämän asian yhteyttä koettuun olkapääongelmaan, mutta päädyin hoidollisesti sympaattista hermostoa rauhoittavaan lähestymiseen mm. hengitysharjoitusten ja kevyiden mobilisoivien hoitotekniikoiden kautta.

En varsinaisesti kohdistanut hoitotekniikoita kipeään olkapäähän, vaan tavoitteeksi asetin paranemisen mahdollisuuden edistämisen rauhoittamalla hermostoa ja lisäämällä rintakehän liikkuvuutta. Näissä tilanteissa uhkan luominen hermostolle ei välttämättä vie meitä eteenpäin, vaan less is more.

En tätä kirjoittaessani tarkoita sitä, että meidän pitäisi ylenkatsoa biomekaniikkaa tai kudosvaurioita, tai olisi jotenkin mahtavaa etsiä jotain mystisiä syitä oireiden taustalla, vaan sitä, että ihminen on kokonaisuus, joka kokee ja tuntee. Joskus taustalta löytyy altistavia tai ylläpitäviä tekijöitä, joilla on jokin rooli oireiden jatkumiseen. Ihan varmasti tarvitsemme tämänkin asiakkaan kuntoutumiseen harjoitteita, mutta taustatekijöistä taisi löytyä syy sille, miksi harjoitteet provosoivat oireita ja motivaatiokaan ei ollut huipussaan.

Mieleen tuli muisto opiskeluajoilta yli 20 vuotta sitten radiologian kurssilta. Opettajana toimi talon ulkopuolinen radiologi, joka oli tuonut mukanaan vinon pinon röntgen- ja magneettikuvia, joita me opiskelijat sitten pääsimme tulkitsemaan. No mehän tulkitsimme ja tietenkin löysimme innoissamme sitä sun tätä. Noin kymmenennettä kertaa saapuessaan vahvistamaan löytämäämme harvinaislaatuista syöpäkasvainta kuvista, ja todettuaan sen jälkeen kerran tavalliseksi rasvakudokseksi, opettaja oli jo hieman kyllästyneen oloinen ja tokaisi:

”Pojat, jos kuulette Mannerheimintiellä kavioiden kopsetta, kyseessä ei todennäköisesti ole seepra.”

Eli tahtoo sanoa sitä, että yleiset ongelmat ovat yleisiä, ja monesti vastaus on se ilmiselvin. Tämä on erittäin hyvä ohjenuora, mutta poikkeus vahvistaa säännön, ja joskus vain täytyy kaivaa syvemmälle.

Liiallinen kuormitus näkyy kehossa erilaisina oireina

Päivä alkaa olla loppupuolellaan, listalla on enää yksi asiakas. Kyseessä on tuttu asiakas, ja paneudun ensin edellisen hoitokäynnin kirjauksiin. Laadukas hoitokäynnin kirjaaminen auttaa meitä ammattilaisia suunnittelemaan ja seuraamaan hoitoprosessia, mutta itselleni se on myös osa diagnostista prosessia.

Olen oppinut itsestäni vuosien varrella sen, että ensimmäisen hoitokäynnin jälkeen en vielä täysin muista asiakastapausta, kasvoja ja yksityiskohtia. Mutta toisen hoitokäynnin jälkeen pystyn usein kaivamaan muistini sopukoista pienet nyanssit, asiakkaan kissan nimen ja edellisen kesän lomamatkat.

Tämän asiakkaan muistan olevan ns. ”uraohjus”, eli ahkera, tavoitteellinen ja jatkuvasti eteenpäin pyrkivä ihminen. Tavoitteellisuus ei rajoittunut työelämään, vaan heijasteli kaikille elämän osa-alueille. Törmään usein hoitohuoneessa ihmisiin, joiden arki käy todella kovilla kierroksilla. On vastuullinen pesti keskisuuren yrityksen talousjohtajana, avioliitto kaikkine sävyineen, 2,7 lasta, jotka kaikki harrastavat jääurheilun lisäksi myös rennompaa kakkoslajia, koti- ja kouluyhdistyksen hallituksen jäsenyyttä, kultainennoutaja ja viimeisen päälle mahtavaa menoa hehkuva sosiaalisen median tili. Arjen pyörteet ja paineet imaisevat syövereihinsä, ja sille kaikelle on lähdetty hakemaan rentouttavaa vastapainoa erittäin tavoitteellisesta urheilusta.

Siinä sitten mietin katsoessani tärisevää ja ylikierroksilla käyvää ihmistä hoitohuoneen nurkassa, että miten tämän nyt kommunikoisin, kun asiakas toivoo kuntouttavaa harjoitusohjelmaa johonkin kolottavaan kohtaan? Usein sanonkin, että ”rauhoitu hyvä ihminen, en tule antamaan elämääsi yhtään enempää kuormaa”. Kohtaan kummastelevia katseita aina silloin tällöin, kun en näissä tilanteissa suostu antamaan kuntouttavia harjoitteita, ennen kuin olemme käyneet läpi asiakkaan arkea kaikessa kuormittavuudessaan.

Älä lukijana ota tätä väärin – kunnioitan ihmistä, joka asettaa tavoitteita ja elää niiden mukaan. Mutta siinä vaiheessa, kun ei enää tunnisteta oman arjen kuormitusta ja herätään aikataulupaineissa klo 4.30 lenkille, poltetaan usein kynttilää molemmista päistä, ja hyvää tarkoittavalla tekemisellä ei saada mitään kehittävää aikaiseksi. Kaikki nämä asiat ovat kuormitusta, ja ihminen ei pysty kestämään sitä määräänsä enempää. Kuppi tulvii yli, jos jotain ei oteta pois tai vähennetä.

Vastaavaa keskustelua käymme myös tämän tutun asiakkaan kanssa hyvässä hengessä. Hän on edellisestä seinään törmäämisestä ottanut hienoja oppeja mukaansa, hakenut apua psykologin vastaanotolta ja selkeästi oppinut tunnistamaan oman elämänsä vaaranpaikat. Hienoa kuulla, että hän on päässyt asian kanssa kuskin paikalle!

Hoidollisesti keskitymme tällä hoitokäynnillä mm. leukanivelien- ja puremalihasten käsittelyyn ja rintakehän liikkuvuuden ja toiminnan parantamiseen, jotka auttavat asiakkaan hienosti alkanutta matkaa omassa elämän- ja stressinhallinnassaan. Sovimme jatkavamme hoitokäyntejä säännöllisesti 1–2 kuukauden välein tukemaan kokonaisuutta ja alkanutta hyvää matkaa.

Tällainen oli tavallisen osteopaatin tavallinen työpäivä. Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti. Toivottavasti maistui! Jos kiinnostuit tai teksti herätti kysymyksiä, niin laita sähköpostia tai tule vastaanotolleni SUHK Leppävaaraan.

Varaa aika ja kokeile, kuinka osteopatia voi auttaa juuri sinua!

Ari-Pekka Kanerva
Osteopaatti AMK
SUHK Leppävaara

ari-pekka.kanerva@suhk.fi
+358 40 559 0915

The post Mitä osteopaatti tekee? first appeared on Suomen Urheiluhierontakeskus.

Pituuskasvun huippuvaihe eli PHV kuvaa ikää, jolloin nuoren kasvupyrähdyksen aikainen pituuskasvu on suurimmillaan. Pojilla ajoittuu keskimäärin 14 ikävuoden (13–15) ja tytöillä 12 ikävuoden (11–13) paikkeille. Huippuvaihe kestää noin vuoden, jolloin pituuskasvua saattaa tulla jopa 1–2 cm kuukaudessa.

”Rasitusvammalla tarkoitetaan liikuntaan tai urheiluun liittyvää oiretta tai löydöstä, johon ei liity yksittäistä akuuttia alkamisajankohtaa. Rasitusvamman ajatellaan syntyvän rasituksen ja levon epäsuhdasta. Toistuva raskas kuormitus aiheuttaa kudokseen niin sanottuja mikrotraumoja. Riittämätön lepo- tai palautumisaika estää vammojen paranemisen, mikä johtaa edelleen pysyvään kudosvaurioon ja kliinisesti oireilevaan rasitusvammaan.” (Ahola ym. 2019)

Rasitusvammojen määrä voi lisääntyä pituuskasvun huippuvaiheen aikana, jolloin kasvurustot ja nivelpinnat ovat herkkiä vaurioille, vaikka kasvunopeus ei näyttäisikään olevan itsenäinen riskitekijä. Tytöillä rasitusvammat näyttäisivät olevan lajista riippumatta hieman yleisempiä kuin pojilla. Suurin osa kasvuikäisten rasitusvammoista esiintyy luissa, koska jänteet ja nivelsiteet ovat suhteellisesti vahvempia kuin luuston kasvualueet, joihin ne kiinnittyvät. Tällaisia vammoille alttiita alueita ovat luiden kasvutumakkeet ja kasvulevyt. Rasitusmurtumia ja niiden esiasteita esiintyy alaraajojen luissa ja selkänikamien takakaaressa.

”Urheiluseuroissa harrastetun ohjatun liikunnan ja kilpaurheilun osuus kasvaa, ja vapaa-ajan liikkuminen ja liikunnan kokonaismäärät vähentyvät. Tämä lisää rasitusvammojen riskiä, ja ne käsittävätkin nykyään noin puolet lasten ja nuorten liikuntavammoista. Suurin osa kasvuikäisten rasitusvammoista esiintyy luiden kasvualueilla, ja ne paranevat lähes aina kasvun edetessä. Rasitusvammat saattavat kuitenkin haitata merkittävästi nuorta urheilijaa. Leikkaushoitoa tarvitaan vain harvoin. Vammojen ehkäisy on tärkeää: liian yksipuolista harjoittelua tulisi välttää.” (Ahola ym. 2019)

Pituuskasvun huippuvaiheen aikainen harjoittelu

• Pituuskasvu voi aiheuttaa kasvu-, polvi-, lonkka- ja/tai alaselkäkipuja, asettaa haasteita mm. koordinaatiolle ja lisätä erilaisten rasitusvammojen riskiä.
• Luuston väliaikainen heikentyminen (jopa kymmeniä prosentteja) erityisesti luiden kasvutumakkeiden ja kasvulevyjen alueella.
• Vammoille alttiita alueita ovat mm. alaraajojen luut sekä lannerangan nikamat ja erityisesti niiden takakaaret: Yksi yleisimmistä syistä kasvuikäisten selkäkipuun on selkärangan rasitusperäiset ongelmat. Selkärangan rasitusosteopatia on rasitusmurtuman esiaste eli spondylolyysi. Riittävän pitkälle edennyt spondylolyysi aiheuttaa nikaman kaaren takaosan molemminpuolisen murtuman, jolloin nikaman etuosa pääsee liukumaan eteenpäin, tätä kutsutaan spondylolisteesiksi.
• Tavallisimpia kasvuikäisten rasitusvammoja ovat apofysiitit eli kasvutumakkeen ärsytys tai vaurioituminen kanta-, sääri- tai reisiluussa.
• Raajojen rasitusmurtumia voi esiintyä kaiken ikäisillä lapsilla ja nuorilla, mutta ne ovat yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Tavallisimpia paikkoja rasitusmurtumille ovat sääriluu ja jalkapöydän luut.

Vammojen ennaltaehkäisy harjoittelun avulla

Käytännön elämässä käytetään ja suositellaan urheiluvammojen ennaltaehkäisemiseksi useita eri menetelmiä. Tieteellinen tutkimusnäyttö näiden menetelmien tehosta saattaa silti olla hyvinkin puutteellista. Hyvänä esimerkkinä tästä on venyttely, jolla on paikkansa harjoittelussa, mutta jonka hyödystä vammojen ennaltaehkäisyyn ei toistaiseksi ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä.

Jyväskylän yliopiston tutkijat tarkastelivat systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan erilaisten harjoitusohjelmien vaikutusta urheiluvammariskiin. Tutkimusryhmä kävi läpi yhteensä 37 eri tutkimusta. Harjoitusohjelmat luokiteltiin kuuteen alaryhmään: tasapainolautaharjoittelu, tasapainolautaharjoittelu yhdistettynä muuhun harjoitteluun, muut multi-interventiot, lämmittelyohjelmat, voimaharjoittelu ja juoksuharjoitteluohjelmat.

Kaikkien tutkimusten yhteenlaskettu tulos osoitti, että erilaiset harjoitusohjelmat ovat tehokkaita ennaltaehkäisemään urheiluvammoja. Tehokkaimmilta vaikuttivat tasapainoharjoittelua, voimaharjoittelua tai erilaisten harjoitusten yhdistelmiä käyttäneet harjoitus- ja lämmittelyohjelmat. Tutkimustulos kuitenkin antaa viitettä siitä, että tehokkaiksi todetut harjoitusohjelmat sisältävät tyypillisimmin useita monipuolisesti hermo-lihasjärjestelmän toimintaa kehittäviä harjoitteita, kuten tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita. On todennäköistä, että harjoitusohjelmien vammoja ennaltaehkäisevä vaikutus, samoin kuin urheiluvammakin, on useiden tekijöiden ja vaikutusten summa.

Tärkeitä asioita valmentajalle huomioitavaksi harjoittelussa:

Mitä erityisesti valmentajan on hyvä huomioida pituuskasvun huippuvaiheen aikaisessa harjoittelussa?

• Lihastasapainoa ylläpitävää ja rasitusvammoilta suojaavaa voimaharjoittelua voidaan tehdä turvallisesti
• Vääntövoimia esimerkiksi suunnanmuutosjuoksuissa kannattaa kontrolloida (180 astetta vs 45 astetta?)
• Kokonaiskuormitusta kannattaa tarkkailla: Jaksottaminen, palautumisen ja kokonaiskuormituksen suhde niin fyysisesti kuin psyykkisesti, omatoimi- ja joukkueharjoittelun seuranta ja kyselyt
• Modifioi ja/tai kevennä iskuttavaa eli plyometrista harjoittelua: Tee esimerkiksi hypyt ja loikat ylöspäin boksille tai ylämäkeen. Kontrolloi ja suunnittele plyometrisen harjoittelun progressio
• Kevennä tarvittaessa voimaharjoittelua, mutta älä jätä sitä kokonaan pois!
• Pidä huolta mm. lonkan ja lantion -alueen liikkeen laajuudesta ja laadusta
• Toteuta pituuskasvun seurantaa ja reagoi tuloksiin -> tarvittaessa esimerkiksi joukkuelajeissa erillisen PHV-ryhmän perustaminen, jonka harjoittelussa on huomioitu haasteet ja modifioitu harjoitusohjelma yksilöllisesti.
• Harjoittelun kuormittavuudessa vanhempien ja valmentajien odotuksilla on suuri merkitys.
• Lapsilla ja nuorilla kronologinen ikä korreloi huonosti liikunnassa ja urheilussa tarvittaviin motorisiin, kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Ohjattu harjoittelu seuraurheilussa tapahtuu usein syntymävuoden mukaan jaetuissa ryhmissä, jolloin lapsen todellista kehitystasoa ei välttämättä huomioida riittävästi, mikä saattaa aiheuttaa lapseen kohdistuvia epärealistisia vaatimuksia ja odotuksia.

Vinkki valmentajille herkkyyskausiajattelusta

Van Hooren & Croix 2020 kyseenalaistavat tutkimuksessaan herkkyyskausiajattelun tieteellisen näytön puutteen vuoksi: malli on pitkälti perustunut entisen itäblokin valmentajien omiin kokemuksiin eikä varsinaisesti tutkittuun tietoon. Herkkyyskausiajattelun sijaan tutkijat suosittelevat harjoituttamaan kaikkia ominaisuuksia monipuolisesti urheilijan polun eri vaiheissa.

Tärkeitä asioita kotiin vanhemmille ja nuorelle opeteltavaksi urheilijanpolulle

Uni / lepo / palautuminen balanssiin -> Kehittyminen ja palautuminen tapahtuvat harjoitusta seuraavan levon aikana. Tarpeisiin nähden riittämätön uni lisää loukkaantumisriskiä. Unen määrän lisäämisen on todettu vähentävän vammariskiä jopa 40‒60 %. Lihaksiston kudosvauriot korjautuvat ja energiavarastot palautuvat harjoittelusta tehokkaimmin rakentavien eli anabolisten hormonien vaikuttaessa. Näiden hormonien (mm. testosteroni ja kasvuhormoni) eritys on vilkkainta tietyissä unen vaiheissa. Nämä syvän unen vaiheet saavutetaan parhaiten, kun unirytmi on säännöllinen. Myös hermoston palautuminen vaatii säännöllistä unta. Valvominen ja kasautuva univaje heikentävät myös havaintojen tekemistä ja koordinaatiokykyä.

Laadukas ja riittävä ravinnon saanti -> Energiansaanti on merkittävin urheilijan suorituskykyyn vaikuttava ravitsemukseen liittyvä tekijä. Energiansaannin vastatessa kulutusta tai ollessa hieman sitä suurempaa ovat kehitys, vastustuskyky ja palautuminen tehokkaimmillaan. Urheilijoilla säännöllinen ateriarytmi tarkoittaa käytännössä 5–7 ateriaa päivässä. Pääaterioista (aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala) saadaan suurin osa päivittäisestä energiasta. Jotta pääaterioiden välit eivät venyisi liian pitkiksi, päivää on hyvä tauottaa 1–3 välipalalla

Mahdollinen D-vitamiinilisä -> Lapsuudessa ja nuoruudessa luu pitenee ja paksunee. Suurin luun määrä eli luun huippumassa saavutetaan 20–30 vuoden iässä. Sen jälkeen luukudoksen määrä säilyy terveellä ihmisellä samana noin 40 vuoden ikään asti, minkä jälkeen se vähitellen vähenee. Luun uudismuodostukseen tarvitaan päivittäin kalsiumia ja D-vitamiinia. D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymistä suolistossa ja kiinnittymistä luustoon.

Urheilijaksi kasvaminen ja sen tukeminen arjessa -> Nuoruuteen kuuluu useita ikäkaudelle tyypillisiä kehitysvaiheita, joita ovat oman identiteetin ja erityisyyden rakentuminen sekä minäkuvan ja maailmankuvan muodostuminen. Edellä mainittujen lisäksi tavoitteellisesti urheilevan nuoren elämään kuuluvat urheilussa kehittyminen ja urheilijaksi kasvaminen. Kaikki tämä tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, mikä on olennainen osa yksilön kehittymistä. Ympäristöllä on hyvin merkityksellinen rooli urheilijan kehittymiselle. Urheilevan nuoren toimintaympäristön keskiössä on tietysti nuori itse. Tärkeitä ovat myös henkilöt ja rakenteet, joihin nuori on suoraan osallisena, kuten perhe, koululuokka sekä opettajat, valmentajat ja ystävät.

Loma-aikojen liikunta ja paluu takaisin harjoitteluun -> Palautumista ja ”nollaamista” tarvitaan niin fyysisesti kuin henkisesti, mutta loma- ja harjoittelukauden välillä ei saisi olla liian suurta eroa. Loma-aika tarjoaa hienon mahdollisuuden monipuoliseen liikkumiseen, uusien lajien kokeiluun ja tätä kautta ns. aktiiviseen palautumiseen.

Älä vanhempana määritä suhdetta lapseesi urheilun kautta. Vaali mm. yhteisiä ruokailuhetkiä, ole kiinnostunut päivän tapahtumista ja muista välillä kysyä, mitä hänelle muuten kuuluu. Liikunnan ja urheilun asiantuntijaa voi konsultoinda matalalla kynnyksellä – he ovat tukenasi. Ulkopuolinen ammattilainen voi auttaa hahmottamaan kokonaisuuden paremmin, jolloin esimerkiksi loukkaantumiseen johtaneet syyt voidaan tunnistaa paremmin ja kokonaiskuormitus saadaan paremmin tukemaan tavoitetta ja kehitysvaihetta.

Yksilöllisiä riskitekijöitä loukkaantumiselle ovat aikaisempi rasitusvamma sekä riittämätön yöuni ja lepo. Erityisesti rasitusmurtumille altistavat edellisten lisäksi pieni painoindeksi, henkinen kuormitus, huono ravitsemus, heikko D-vitamiinin saanti ja tytöillä kuukautiskierron häiriöt. Rasitusmurtumien yhteydessä onkin tärkeää pitää mielessä syömishäiriöiden mahdollisuus ongelman taustalla sukupuolesta riippumatta.

Heräsikö ajatuksia tai huolta?

Edellä mainittujen asioiden huomioiminen lasten ja nuorten harjoittelussa vaihtelee valtavasti eri lajeissa ja seuroissa. Osalla seuroista ja valmentajista on käytössään tietotaito, kontaktit ja resurssit, osalla aivan ymmärrettävästi ei. Oireilevan urheilevan nuoren vaivojen kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan apua ja neuvoja kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Kasvavan ja liikkuvan nuoren kuormituksen hallinta ei ole monelle ammattilaisellekaan yksinkertainen asia, saati sitten vanhemmalle.

Kasvuvaiheen, kokonaiskuormituksen ja kuormitustapojen tunnistaminen ja arviointi ovat ongelmanratkaisussa keskiössä. Harjoitushistoriaa, nykytilaa ja tavoitteita on syytä kartoittaa, ja monesti näiden asioiden avaaminen helpottaa hahmottamaan kokonaisuutta. Tavoitteiden asettelussa on kaikkien osallisten syytä muistaa, että kyseessä ei ole pikamatka vaan ennemminkin maraton. Hyvään lopputulemaan päästäänkin usein nauttimalla prosessista tavoittelematta pikavoittoja.

SUHKin ammattitaitoiset osteopaatit ja fysioterapeutit auttavat nuorta urheilijaa kaikenlaisissa tilanteissa. Meidän tehtävämme on hahmottaa nuoren urheilijan kokonaistilanne ja tehdä yhdessä hänen (+ vanhemman ja valmentajan) kanssa suunnitelma eteenpäin pääsemiseksi ja tilanteen ratkaisemiseksi. Nuoren elämässä tapahtuu myös paljon muita asioita kuin urheilu, eikä tämä palapeli ole aina helppo. Lupaamme kuunnella ja teemme parhaamme auttaaksemme!

Vastaan mielelläni konsultaatiopyyntöihin tai mieltä askarruttaviin kysymyksiin ari-pekka.kanerva@suhk.fi tai varaa aika suoraan vastaanotolleni Espoon Leppävaaran toimipisteeseen.

Tutustu myös SUHK Kipuasemaan, joka tarjoaa apua akuutteihin ja kroonisiin kiputiloihin.

The post Lasten ja nuorten rasitusvammojen hoito first appeared on Suomen Urheiluhierontakeskus.